OPASKOIRAELÄMÄÄ LATVIASSA (Valjaissa-lehti 3/2003)

Kaksi vuotta sitten otti yhteyttä Opaskoirakouluun latvialainen herra Aleksandr Kalachovs. Hän edusti Tavas Acis-nimistä yhdistystä (Tavas Acis = Sinun Silmät), jonka tarkoitus oli aloittaa opaskoirien koulutus Latviassa. Aleksandr eli tuttavallisemmin ”Sasha” pyysi opaskoirien koulutusohjeita. Ensitapaaminen Sashan kanssa järjestyi vuoden 2001 marraskuussa Tartossa, kun olimme siellä amerikkalaisen opaskoirien koulutustarkastajan Terry Barrettin kanssa tutustumassa Viron opaskoiratyöhön. Sasha tuli Tarttoon koulutuksessa olevan saksanpaimenkoiran kanssa. Testasimme koiran ja koetimme yhden hyvin sateisen päivän aikana käydä läpi opaskoirien koulutusohjelmaa niin paljon kuin taisimme. Sovimme silloin Sashan kanssa seuraavasta tapaamisesta Latviassa.
  Maaliskuun lopulla 2002 matkustin suomalaistarttolaisen peesarin Esko Palosvirran kanssa Latvian Daugavpilsiin, jossa Sasha asui ja aloitteli opaskoirien koulutusta. Daugavpils sijaitsee Latvian kaakkoisosassa kauniin Daugava- eli Väinäjoen varrella. Keta-koira, joka Sashalla oli mukana Tartossa oli edistynyt koulutuksessa hyvin. Sasha oli juuri luovuttamassa sitä käyttöön Andrey Kirin-nimiselle keski-ikäiselle miehelle, joka asui esikaupunkialueella. Kuljimme yhdessä Andreyn ja Sashan kanssa kaksi päivää Ketaa opettaen ja samalla perehtyen siihen, miten opaskoiran tulee toimia kulkuväylillä, ylityksissä, risteyksissä, portaissa, jne. Saadaksemme itsemme Sashalle ymmärretyksi tarvitsimme tulkin, sillä muuten olisi pitänyt osata joko latviaa tai venäjää. Tulkkina toimi rouva Anfisa Ritzi, joka oli Sashan perheen tuttava. Tutustuimme myös paikalliseen näkövammaisten toimistoon ja sen yhteydessä olevaan tuotantokombinaattiin. Baltian maiden itsenäistyminen tiesi huonoja aikoja vammaisille, sillä Daugavpilsin kombinaatista ei enää ostettu tavaraa Venäjälle ja tuotanto jouduttiinkin lopettamaan. Aivan tyhjästä lähti myös opaskoirankoulutus Sashan toimesta käyntiin. Oli vain koira, valjaat ja talutin. Siinä kaikki, koira asui koulutuksen ajan Sashan kanssa hänen kotonaan. Ystävällinen koiranmuonakauppias lahjoitti Ketalle ruokaa.

Jälleen Daugavpilsissä
Talvella 2002 vietin synttärijuhlia ja pyysin lahjojen sijasta tukea Latvian opaskoiratyölle. Sainkin kokoon jonkun verran, mutta sitten surukseni kuulin, että opaskoiratoiminta Latviassa oli jouduttu lopettamaan varojen puutteessa. Tavas Acis-yhdistys oli myös lakkautettu. Sasha meni välillä Saksaan hankkimaan rahaa, mutta varsinaista tavoitettaan, toimimista opaskoirien kouluttajana Latviassa, hän ei unohtanut. Sasha kirjoitti viime keväänä, että hän on aloittamassa jälleen koulutuksen ja uusi yhdistys nimeltään Kynologinen Koirakeskus on perustettu toiminnalle kattojärjestöksi maan pääkaupunkiin Riikaan.
  Päätin Eskon yhdessä kanssa lähteä käymään Sashan luona ja kuluvan vuoden syyskuussa toteutimme reissun. Sashalla oli uusi, järjestyksessä toinen Latvian opaskoira koulutuksessa. Se oli olemukseltaan aivan kuin Keta, mutta sillä olikin samat vanhemmat, kyseessä oli Ketan pikkusisko. Totesimme, että koira pikaisesti yhden aamupäivän aikana silmäiltynä täyttää kohtuullisesti opaskoiralle asetettavat vaatimukset.
  Sasha kertoi latvialaisesta liikemiehestä, joka aikoo perustaa koirakoulun Riikaan. Kyseinen mies oli meidän vierailumme aikana tutustumassa Berliinin koirakouluihin. Halutessaan Sasha voisi toimia kyseisellä koirakoululla tehtävänään opaskoirien koulutus. Sashaa vaan hieman pelotti, kuinka hän tulisi taloudellisesti toimeen Riikassa, koska se on paljon kalliimpi elää ja asua kuin Daugavpils. Eikä Sashan pelko varmasti aiheeton olekaan, sillä elämä hänenkään kohdalla ei ole ruusuilla tanssimista. Rahaa ei yksinkertaisesti ole, eikä opaskoirankoulutuksesta kukaan maksa hänelle palkkaa.
  Tallensimme lahjarahat Lateka Pankkiin Kynologisen Koirakeskuksen tilille. Niillä Sasha voisi halutessaan ostaa kolme labradorinnoutajan pentua sikäläisillä hinnoilla. Nähtäväksi jää, hankkiiko Sasha labradoreja vai tyytyykö hän kolme kertaa halvempiin saksanpaimenkoiriin.

Kansainvälisiä kilpailusuunnitelmia
Sasha kertoi Andrey Kirinin saaneen rahallista tukea, jotta hän voisi toteuttaa kilpailumatkan Moskovaan yhdessä Sashan kanssa. Kerroimme, että myös meillä Suomessa järjestetään opaskoirakilpailuja ja monta vuotta on järjestetty myös Suomi-Viro maaottelu. Sasha lupasi hankkia meille venäläiset koesäännöt ja me puolestamme lupasimme hänelle suomalais-virolaiset säännöt. Ehkä jo ensi vuonna saamme Latvian mukaan maaotteluun.

Latvian opaskoiratyö käynnistyy hitaasti ja varmasti. Sasha on kehityskelpoinen nuori mies toteuttamaan sitä. Aluksi taitaa valmistua vain yksi koira vuodessa, mutta ehkäpä EU:n myötä myös vammaiset alkavat saada enemmän tukea myös opaskoirapalveluihin.

Juha Herttuainen