MATKA POHJOISEEN (Valjaissa-lehti 2/2003)

Allekirjoittaneen kohdalle sattui mieluinen reissu pohjoiseen. Kahden ja puolen päivän keikkaan, joka suuntautui Kiiminkiin ja Ouluun, sisältyi koiranpennun vienti hoitoperheeseen ja opaskoiran käyttäjän kotipaikkakoulutusta.
  Kaikki opaskoirareissut ovat mieluisia, mutta pohjoisen reissut kuitenkin kiehtovat erityisesti. Ihmiset Oulussa, Rovaniemellä - yleensä Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa ovat mutkattomia. He arvostavat itseään, mutta antavat arvon myös etelästä tulleille. Valppaina tyyppeinä he myös kyseenalaistavat asioita, mikä on hieno juttu. Näiden ihmisten kanssa ”raatatessa” aika ei tule pitkäksi.
  Pakkasin Vantaalla toukokuun 14. päivän illansuussa autoon Kipa-nimisen labradorinpennun ja vein sen Kiimingin Jäälin kylään Rissasten perheeseen kasvamaan koulutusikään. Matka kesti jaloittelutaukoineen seitsemän tuntia. Kipa oli alkumatkasta hieman ikävissään. Se oli joutunut eroon sisarusparvestaan ja matkustaminen auton kyydissä pentulaatikossa oli outoa ja uutta. Reippaana opaskoiran alkuna se kuitenkin pian tottui autokyytiin ja oli suurimman osan matkasta unten mailla. Saavuin Jääliin hieman puolen yön jälkeen ja jätin Kipan tulevaan hoitopaikkaansa. Sovittiin, että tulen seuraavana päivänä katsomaan, miten pentu on sopeutunut uuteen kotiin. Asetuin yöpuulle näkövammaisten lomakoti Pihlajarantaan, joka on Jäälinjärven rannassa parin kilometrin päässä Rissasilta.

Ylppöä ja Seppoa tapaamassa
Aamulla menin Seppo Koskelan ja Opas Ylpön luo. Pari kuukautta aiemmin olin luovuttanut jääliläiselle Sepolle 5-vuotiaan Ylppö- koiran oppaaksi. Seppo tutustui Ylppöön Tuusulan Onnelassa, jossa teimme alkuharjoittelut. Vähän myöhemmin harjoittelimme Jäälissä perusreittejä lähikauppoihin ja muihin asiointipaikkoihin.
  Seppo oli soitellut minulle välillä ja kertonut jonkun verran harhailleensa Ylpön kanssa. Kuulosti kuitenkin siltä, etteivät vaikeudet olisi ylitsepääsemättömiä. Sovimme lisäharjoittelusta ja koska pennun tuominen Rissasille sattui samaan aikaan, niin sain hoidettua kaksi asiaa samalla kertaa.
Perillä Jäälin Kokkotiellä minua odotti Seppo Ylppö-koiransa kanssa. Olen tuntenut Seppon yli 25 vuoden ajan. Aina tavattaessa huomaan uusia ulottuvuuksia miehen mielessä. Tällä kertaa Seppo oli pohtinut tarkasti koiransa olemusta ja tullut siihen tulokseen, että Ylppö on suuri filmitähti kouluttajan läsnäollessa!
  Lähdimme reissuun. Jättäydyin sen verran taakse, ettei minusta varmasti ollut tukea Ylpön työskentelylle. Heti ensimmäinen risteys meni uusiksi ja se korjattiin. Mitä sitten seurasi? Kun koira tämän jälkeen napsi täsmällisesti tienhaarat, piti tiensyrjän, löysi postiin ja R-kioskille, niin mitä Seppo siihen sanoi? – Se filmaa!
  Ylppö on Sepon viides koira. Seurasin katseella ensimmäisen risteyksen korjaamisen jälkeen, kuinka Seppo oli saanut filmitähtensä Ylpön hallintaan. Ylppö onkin ulkoisilta ominaisuuksiltaan labradorien Tauno Palo – näyttelijän lahjoista en niinkään tiedä. Yhteistyö pelasi ja pari puhui keskenään sujuvaa labradoria. Virheiden korjaamiset olivat lähinnä hienosäätöä, kun Ylppö pysähtyi tiehaaroissa muutaman sentin liian aikaisin tai vei R-kioskin peliautomaatilta korttelinmitan sivuun. R-kioskilla Ylppö tosin saattoi tuumata, että turhaan tuo isäntä rahansa automaattiin hukkaa – mene ja tiedä.
  Kävelimme aamulla Sepon perusreitit ja kertasimme ne iltapäivällä ja seuraavana päivänä. Harjoittelu 5-vuotiaan koiran kanssa poikkeaa nuoren koiran kanssa harjoittelusta. Kuten aiemmin totesin, vanhemman koiran kohdalla harjoittelu on enimmäkseen hienosäätöä ja varmistusta teiden risteyksissä ja ylityksissä.
  Olen usein ajatellut, kuinka hienosti Seppo ja monet muutkin koirankäyttäjät ovat yksin harjoittelemalla saaneet yhteistyön sujumaan koiriensa kanssa. Ainakin pari Sepon aiemmista koirista oli ns. konstikkaita tapauksia. Mutta kun koiran kanssa kulkee paljon ja sen kanssa jaksaa muutenkin värkätä, niin se palkitsee. Myös oma suunnistustaito ja varmuus lisääntyvät siinä ohessa. Jos on kouluttamisessa työtä, niin täysi työ on myös koirankäytön opettelussa.
  Opaskoirankoulutus erityisen kouluttajan toimesta on vasta sata vuotta vanha keksintö. Sitä ennen sokeat ovat kouluttaneet tuhansia vuosia opaskoiransa itse. Koirankouluttajan ammatissa olen oppinut huomaamaan, että sokea opaskoirankäyttäjä on paras koiran käyttäytymisen asiantuntija. Paras yhdistelmä onkin se, että kouluttaja toimii vain neuvonantajana kun koirankäyttäjä kouluttaa koiraansa ja harjoittelee liikkumista sen kanssa.
Sepon ja Ylpön koulutuksen lomassa kävin katsomassa Kipaa. Hyvin oli vilkas Kipa kotiutunut Sirkka ja Leo Rissasen huusholliin. Runsaan vuoden ajan se saisi olla Rissasten ilona ja harrastuskaverina. Kipa vaikutti terveellä tavalla vilkkaalta opaskoiran alulta, joka osasi myös rauhoittua aloilleen.

Juha Herttuainen