PENTUKOULUSSA (Valjaissa-lehti 1/2003)

Yhteiskuntakelpoinen koira on mm. Suomen Kennelliiton eräs päätavoite sen tekemässä neuvontatyössä. Kaikkien etu on, että keskuudessamme kulkee hyvin käyttäytyviä koiria. Tullakseen yhteiskuntakelpoisiksi, koirat tarvitsevat hyvän hoidon lisäksi tapaopetusta ja totuttelua uusiin tilanteisiin.
  Ulkomaiden opaskoirakouluilla olemme nähneet, kuinka hoitoperheissä olevat koiranpennut tulevat säännöllisesti hoitajiensa kanssa ns. pentukouluun. Amerikassa on 4H-järjestö ottanut opaskoiranpentujen hoitokotitoiminnan elämäntehtäväkseen. Perheet pitävät yhteyttä, paitsi Opaskoirakouluun, myös keskenään. Yhdessä sitten pentujen kanssa kokoonnutaan pitämään pentukoulua. Pentukoulua ohjaa tavallisesti opaskoirakoulun tallihenkilökunta.
  Meidän Opaskoirakoulullamme aloitettiin pentukoulun pito ulkomailta saadun esimerkin mukaisesti vuonna 2001. Aloituspäivä sattui olemaan syyskuun 11., dramaattinen WTC-terrori-iskun päivä. Kokoonnuimme ensimmäisellä kerralla Helsingin Vuosaaressa kauppakeskus Kolumbuksen pysäköintipaikalla. Olin juuri lukenut Uuden Seelannin opaskoiralehdestä, että heidän ensimmäinen pentukoulunsa oli ”hallitsematon kaaos”. Vähän jännitimme etukäteen, kuinka tapaaminen suurehkon koirajoukon kesken mahtaa sujua.
  Tapaaminen onnistui erinomaisesti. Ei tullut kaaosta, vaan pääsimme rauhassa pentujen kanssa liikkumaan kauppakeskuksen tiloissa. Olimme kysyneet siihen luvan etukäteen ja pennut olivat varustetut keltaisilla koulutusliiveillä, joissa luki ”PENTUKOULU”. Harjoittelimme liikkumista kauppakeskuksen portaissa, ylätasanteilla ja ovissa. Lisäksi teimme jokaisen pennun kanssa pienen lenkin kauppakeskuksen ympäristössä. Sikäli kun aikaa jäi, harjoittelimme vielä yhdessä hoitajien kanssa pentujen hallintaa ja tarkastelimme pentuja mahdollisten sairauksien toteamiseksi.

Pentukoulu on tullut jäädäkseen
Viime vuonna kokoonnuimme pentukoulun merkeissä 19 kertaa. Pentukoulu aloitetaan, kun pennut ovat noin puolivuotiaita. Aluksi kokoonnutaan Opaskoirakoululla ja sitten vuoronperään koululla ja kauppakeskuksissa. Joskus pidetään ns. hoitopäivä, jolloin pentujen terveydentilaa syynätään tarkemmin, keskustellaan pentujen käyttäytymisestä kotioloissa ja pohditaan pulmatilanteisiin yhdessä ratkaisumalleja. Hoitokodit ovat osallistuneet kiitettävästi pentukouluihin ja keskinäistä yhteyttä pidetään myös pantukoulujen ulkopuolella.
  Pentukoulun hyötynäkökohta on myös se, että nähdään jo etukäteen, millaista porukkaa on tulossa seuraaviin opaskoiratesteihin. Samoin voidaan pentueittain arvioida siitoskoirien jälkeläisnäyttöä ja näin saadaan arvokasta tietoa jalostuksen pohjaksi. Kovin vakavalla mielellä emme kuitenkaan pentukoulussa pistä koululaisia arvojärjestykseen. Samoin kuin ihmisillä, koirillakin on omat uhmaikänsä ja hankalat nuoruuden kehitysvaiheet. Puolivuotias hulivili saattaa muutamaa kuukautta myöhemmin olla mitä esimerkillisin opaskoiran alku.
  Tänä vuonna pentukoulutoiminta jatkuu viime vuoden malliin. Sen sisältöä kehitetään yhteistyössä hoitoperheiden kanssa. Ensimmäiset pentukoulun käyneet pennut ovat jo tehtävässään sokeiden oppaina. Varmasti ne ovat ottaneet kouluttajiensa opit vastaan paremmin, kun sivistystä on jo etukäteen kertynyt koirakoulun ”ala-asteella”.

Juha Herttuainen