KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (30.1.2012, Veto Mars 6/2012)

Vaimoni on toista maata…

Juhlat on nyt juhlittu, viimeiseksi Sokeain Ystävien 125-vuotisjuhlat. Sitä ennen oli kunniamerkin luovutusta ja synttärien juhlintaa. Oli myös pieni hääjuhla, jossa avioiduin työtoverini Zaiga Klavinan kanssa Riikassa. Häät olivat perjantaina, tammikuun 13. päivä. Epäonnen päivä, mutta kuu oli kuulemma sellaisessa asennossa, että se kannatti.

Kiitän kaikkia ystäviäni lahjoista ja lahjoituksista, jotka osoitan Latvian opaskoiratyön lisäksi myös kyseisen maan näkövammaisten lasten virkistys- ja leiritoimintaan. Kymmenen vuotta sitten keräsin myös rahaa Latviaan ja silloisilla lahjoituksilla saatoimme yhdessä ystävieni kanssa auttaa ja rahoittaa kahden opaskoiran koulutusta Väinänlinnassa eli Daugavapilsissä. Vielä kerran kiitos!

Sokeain Ystävät juhlivat 27.1. 125-vuotista taivaltaan todella korkealaatuisella tavalla. Puitteetkin olivat komeat, helsinkiläinen ravintola Pörssi. Ture Taistonpoika Tähtinen joukkueineen oli pannut parastaan ja pääsimme seuraamaan todella asiantuntevia esitelmiä, tulevaisuuspaneelia, musiikkiesityksiä ja pisteenä iin päälle Turelle luovutettiin kunniakirja, jossa ilmoitettiin Tasavallan Presidentin myöntäneen hänelle kamarineuvoksen arvon. Turen ja hänen isänsä johtama yhdistys on aina ollut oikealla asialla alkuperäisen aatteensa mukaisesti. Tuhannet ja taas tuhannet sokeat ovat saaneet avustuksia Sokeain Ystäviltä eri elämätilanteissa. Yhdistys on voinut tukea sokeiden elämää tarjoamalla heille asuntoja asuttaviksi, työtiloja ja –kaluja käsityöläisille sekä virkistystoimintaa ja lomia niitä tarvitseville. Yhdistys on rahoittanut myös silmäsairauksien tutkimusta sekä varsinkin alkuaikoina sen tärkeä tehtävä oli toiminta sokeiden opetuksen hyväksi. Parhaat onnittelut Turelle ja hänen erinomaiselle yhdistykselleen!

Tapasin Sokeain Ystävien juhlassa miehen, joka näytti todella nauttivan olostaan. Hän oli Jari Aula, joka tuli juhlaan suoraan kirjanluvusta ja hänen lukemansa kirja kertoi kuulemma Lars Leevi Laestadiuksesta. Loppuhuipennuksena Jari oli lukenut äänitteeseen Laestadiuksen meänkielisen saarnan ja hän oli vieläkin sen lumoissa. Tulevaisuuspaneelissa mm. Sari Loijas aivan oikein peräänkuulutti samanarvoisuutta näkövammaistyössä. Aivan varmasti Jari Aula tuntee lukijana olevansa samalla viivalla lukijoidensa kanssa ja kaiken lisäksi molemmat osapuolet ovat varmasti tyytyväisiä. Minutkin silloin 1970-luvulla sotasokeat opettivat ruotuun eli samalle viivalle. Sillä viivalla on ollut hyvä olla.

Tuonne Riikan suuntaan olen tuntenut vetovoimaa ennenkin. Epäillään, etteivät meikäläisen esi-isät olekaan tulleet Uralin takaa. Sen näkee kuulemma kämmenistä ja vähän koukistuneista sormista, jotka ovat merkkinä soutuhommista. Sitä on jotain viikinkiveneen tapaista soudettu ja rantauduttu sitten aikanaan Varsinais-Suomeen. Kävin poikani Aleksanterin kanssa 10 vuotta sitten laivalla Riikassa. Huomioni kiinnittyi siellä kadulla kulkeviin ryhdikkäisiin ja pitkäsäärisiin naisiin. Tulikin jossain yhteydessä kutsuttua heitä ”säihkysääriksi”. Enne tai ei, pitkäsäärisen vaimoni nimi tarkoittaa ”säihkettä” tai ”säihkyvää”!

Koska nykyään olen pääasiassa Kuopiossa, olen muuttanut postinkin tulemaan sinne. Osoitteeni on Poste Restante, 70100 Kuopio. Puhelin kotiin 050 439 8333 ja töihin 044 056 4403. Sähköposti: juha@herttuainen.fi tai juha@opaskoirakoulu-viiksi.fi.

Toivotan Veto Marsin lukijoille oikein antoisaa vuoden jatkoa! Jatketaan harjoituksia!

Juha Herttuainen, latviaksi Juha Hertuainens