KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (Veto Mars-lehti 6/2008)

Elämme mielenkiintoisia aikoja…

Huoltokulukorvaus on päivän sana. NKL:n Opaskoirat-alueella ei voi olla huomaamatta siihen liittyvää keskustelua. Koska olen osallinen nykyistä edeltävän käytännön valmisteluihin, kerron niistä ja huoltokulukorvauksen historiasta pääpiirteittäin.

Kuten Ari Suutarla alueella totesi, ensimmäiset siviilisokeiden opaskoirien ruokinta-avustukset anottiin Opaskoirayhdistyksen toimesta Raha-automaattiyhdistykseltä. Ensimmäinen myönnetty potti oli muistaakseni 200.000 markkaa. Tämä tapahtui vajaat 30 vuotta sitten Opaskoirasäätiön aikaan. Opaskoirakoulu jyvitti ja maksoi sitten kyseisen ruokinta-avustuksen koirankäyttäjille tarveharkinnan perusteella. Suurituloisimmat tiputettiin pois saajien joukosta ja se ymmärrettävästi aiheutti heissä närää.

Opaskoirakoulun siirryttyä Näkövammaisten keskusliiton hallintaan ja jo ennen sitäkin ruokinta-avustuksista alkoi päättää säätiön, Nkl:n ja rahoittajatahojen yhteistyöelin eli opaskoiratoimikunta, joka nykyään toimii Näkövammaisten keskusliiton opaskoiratoimikuntana, päättäen lähinnä koirankäyttöön liittyvistä asioista. Opaskoiratoimikunnan tehtävä on ainakin aikaisemmin ollut myös yleisesti opaskoiratoiminnan ja opaskoirakoulun talouden seuraaminen. Opaskoirakoulun toimintakertomukset, tilinpäätökset, toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä NKL:n opaskoirarahaston tiliotteet on perinteisesti merkitty opaskoiratoimikunnan pöytäkirjaliitteinä tiedoksi ja kyseisistä dokumenteista on tarpeen mukaan käyty keskustelua. Tarvittaessa opaskoiratoimikunta on tehnyt esityksiä ja antanut lausuntoja NKL:n hallitukselle tärkeiksi katsomistaan asioista. Varsinaista päätösvaltaa toimikunta käyttää vain opaskoirien käytöstä. Se siis myöntää sairaanhoitopiirien ja muiden rahoittajien valtuuttamana opaskoirat käyttöön ja päättää tarvittaessa myös opaskoirien käytön lakkauttamisesta, mikäli käyttösopimusta ei noudateta. Perinteisesti opaskoiratoimikunta on siunannut vuosittain myös sh-piirien kustantamien opaskoirien huoltokulukorvauksen määrän ja sen maksamiseen liittyvät perusteet. Tapaturmavakuutusyhtiöt, Valtiokonttori ja Potilasvakuutuskeskus maksavat huoltokulukorvauksen sijasta ns. opaskoiralisää, jonka maksuperusteet ovat hieman erilaiset kuin sh-piirien maksaman huoltokulukorvauksen perusteet. Kun huoltokulukorvaus oli edellisen kerran opaskoiratoimikunnassa esillä, NKL:n toimitusjohtaja halusi toimikunnan pöytäkirjaan merkittäväksi, että jatkossa huoltokulukorvauksen määrästä päättää Näkövammaisten keskusliiton hallitus.

Kun huoltokulukorvauksen sisältöä viimeksi tarkistettiin, asiasta oli pyydetty esitys myös Opaskoirayhdistykseltä. Yhdistys esitti ja perusteli huoltokulukorvauksen määrän nostamista muistaakseni hieman korkeammalle tasolle kuin ns. virkakoirien ruokaraha, jonka mukaan korvauksen suuruus sitten määriteltiin. Itse opaskoiratoimikunnan silloisena sihteerinä esitin, että huoltokulukorvaus maksettaisiin virkakoirille maksettavan ruokarahan suuruisena. Totesin sen kohtuullisen hyvin vastaavan opaskoirasta aiheutuvia kustannuksia ja yksimielisesti tämä hyvin perusteltu esitys hyväksyttiin rahoittajienkin taholta opaskoiratoimikunnassa. Tämä huoltokulukorvauksista.

Sitten yt- ja esikurssitoimintaan. Tässä syksyn aikana kuulin "kyliltä", että opaskoirien käyttöönluovutukseen liittyvät yt-kurssit on siiretty syksystä 2008 alkaen pidettäviksi Iiriksessä. Esikurssi olikin jo siellä, syytä paikanmuutokseen ei kerrottu. En tiedä, missä instanssissa kurssien uudesta pitopaikasta oli päätetty ja kenen aloitteesta. Jossakin "vihreän veran ääressä" varmaan, NKL:n vanhan puheenjohtajan Einari Juvosen sanoja mukaillakseni. Aikaisemmin on mm. NKL:n toimitusjohtajan suulla vakuutettu, että kurssitoiminta tulee jatkumaan Onnelassa. No, nythän Onnela on myytävänä ja Luoja näyttää, missä jatkossa kursseja pidetään. Toistaiseksi kuitenkin Onnelassa.

Olen esittänyt esimiehelleni henkilökohtaisena toiveena, että jos Onnela myydään, pyrittäisiin siitä kuitenkin saamaan Viertola-niminen rakennus vaikka vuokralle opaskoiratyön ympärivuotiseen toimintaan. Viertola on riittävän suuri rakennus yt-kurssien pitoon ja mahdollisesti osittain myös tarvittavien täydennyskoulutuskurssien järjestämiseen. Yhdistämällä sviitti ja kirjasto Viertolaan saataisiin hyvä oleskelutila ja pieni keittiö/kahvitila. Ruokailupalvelut voitaisiin ostaa Onnelan uudelta yrittäjältä tai käydä koiralla esimerkiksi Krapissa syömässä. Viertolan käyttöä opaskoiratarkoitukseen myös jatkossa puoltaa myös se, että huomattava osa opaskoiratyön hyväksi 1990-luvun alkupuolella tulleesta mittavasta testamenttilahjoituksesta on NKL:n myötävaikutuksella käytetty Viertolan saneeraukseen Opaskoirakoulun yt-kurssikäyttöön. Iiris on erittäin huono vaihtoehto opaskoirakurssien pitopaikaksi. Sen asian olen useita kertoja perusteellisesti yhdessä aika monen opaskoirankäyttäjän kanssa testannut. Toivokaamme, että saamme pitää Viertolan.

Toivotan Veto Mars-lehden lukijoille rauhallista joulun aikaa.

Onnelan Viertolassa 24. marraskuuta 2008

Juha Herttuainen