KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ
(Veto Mars-lehti 5/2008)
Koira ja sen käyttäjä
muistuttavat toisiaan
Syyskuun lopulla pidettiin Turussa kolmen päivän mittainen
täydennyskoulutuskurssi. Kurssille osallistui kuusi koirankäyttäjää, joista
kahdella tai kolmella oli suht tuore ajopeli. Muiden
koneet olivat vähän käytettyjä.
Aikoinaan opaskoirakoulun nyt jo
edesmennyt johtaja Lasse Haarala sanoi, että ennen pitkää opaskoira muuttuu
ulkonäöltään käyttäjänsä näköiseksi, tai pikemminkin, molemmat muuttuvat
toistensa näköisiksi. Huomasin, että Kapo-nimiselle
koiralle oli käynyt niin. Se herätti hilpeyttä Kapon
isännässä Pekassa, mutta pakkohan hänen se oli uskoa, kun vanhana kouluttajana
näin vakuutin. Totesin myös Kapon ja Pekan yhteistyön
olevan erinomaista. Koiralle annettavat käskyt menivät perille hiljaisella
äänellä ja palautetta hyvin tehdystä työstä annettiin sopivasti. Taisipa
parivaljakko välillä keskenään neuvotellakin, kun oli epäselvä tilanne. Ei
ihmekään, että pari on alkanut muistuttaa toisiaan myös käyttäytymisessä. - Ilolla on todettava, että myös muut koirakot ottivat
hommat asiallisesti ja tosissaan. Koirat saatiin käsiin myös tottelevaisuusharjoituksissa,
joita kuitenkin määrätystä syystä kaikille suositeltiin pidettäväksi enemmän.
Tottelevainen koira on nimittäin ilo valjastaa ja opastustehtävän ulkopuolellakin
se käyttäytyy asiallisesti. Peesarit ja viehättävät peesariharjoittelijat kävelivät tuplasti koirakoihin
verrattuna, koska jokaista peesaria kohti oli kaksi
koirakkoa. Hyvin he hommansa hoitivat. Turun keskustan harjua kiivettiin ylös
ja alas ja välillä pitkittäin. Vasta vähän opaskoiratyötä nähneet
harjoittelijat olivat innostuneita ja varmasti heidät nähdään tulevaisuuden opaskoiratapahtumissa.
Kävelyreitit Turun kurssia varten katsastettiin etukäteen. Kaupungissa oli runsaasti katu- ja rakennustyömaita, jotka harjoittelijapeesari Rilla merkitsi punaisella tussilla ohjeitteni mukaan kaupungin karttalehtiin. Karttojen avulla suunniteltiin kuljettavat reitit niin, että ainakin kaksi työmaata osui kullekin harjoituslenkille. Tehtiin myös merimatka Aura-joen yli Föri-nimisellä aluksella. Iltaisin harrastettiin sosiaalista kanssakäymistä kylpemällä hotelli Artukaisten Paviljongin tornisaunassa ja seurustellen hotellin ruokalassa. Koirat näkivät paljon hevosia, sillä aivan hotellin vieressä oli ratsastuskoulu. Kaikilla oli kivaa.
Mikkelin möllikisat
Syyskuun puolivälin lauantaina otti opaskoirakansa suunnan Mikkeliin, jossa järjestettiin opaskoirakokeet eli ns. möllikisat kansainvälisillä säännöillä. Kisoihin osallistui 12 koirakkoa, joista valtaosa sellaisia, jotka eivät ainakaan nykyisten koiriensa kanssa olleet käyneet kokeissa aikaisemmin.
Kaupungin keskustaan
oli Herttuaisen opaskoirakoulun toimesta tehty noin
Opaskoirakoulun Pentukerho, kansankielessä Äippäkerho, oli katsomassa kokeita. Äipät hoitivat pääsääntöisesti myös koirakoiden kuljetukset Mikkeliin. Lisäksi he keittivät sopan koko konkkaronkalle. Suurkiitos äipille tästä kaikesta, ilman heitä olisimme olleet ainakin osittain pulassa. - Kyllä äipätkin olivat tyytyväisiä, kun pääsivät näkemään, kuinka heidän kullannuppunsa mahdollisesti tulevaisuudessa tekevät työtään. Ilo oli siis molemminpuolinen.
Koerääppiäiset pidettiin Herttuaisen koirakoululla Kerimäellä, ja se onkin jo toinen juttu. Ainakin saunottiin pakastevastoilla, uitiin, nukuttiin siskonpetillä sekä syötiin muikkuja, tuomari-Eeron perheeltä tullutta lammaspalvia, lammasryynimakkaroita, vuohenmaitolettuja, mansikoita, ternimaitohyytelöä ja muita Elvi-äipän johdolla loihdittuja herkkuja. Seuraavana päivänä koirakot pääsivät kokeilemaan koulutusesterataa. Äipillä oli myös eri-ikäisiä kasvattejaan mukana, jotenka vauhtia piisasi. Vaikka pari koiraa vähän karkasi, ne eivät kuitenkaan menneet sekaisin. Ihmisistä en niinkään tiedä…
Möllikisa
oli siihen osallistujien ja Äippäkerhon mielestä niin
mukava, että se halutaan ottaa ensi vuonna uusiksi.
Juha Herttuainen