Junassa
Opaskoirayhdistyksen hallituksen pyynnöstä tutustuin marraskuun alussa ongelmiin siirryttäessä opaskoiran kanssa vaunusta toiseen Intercity 2-junassa. Kasvattini Felisia astui opaskoiran virkaan Onnelan yt-kurssilta samaan aikaan. Saatoin hänet ja hänen uuden isäntänsä junaan, joka sattui olemaan Intercity kakkonen. Matkustin sillä ”pummilla” Helsingistä Pasilaan ja vastaavalla junalla takaisin Helsinkiin. Minua oli pyydetty antamaan lausunto, onko vaunusta toiseen siirtyminen vaarallista koiran tassuille, koska siinä joutuu kulkemaan vaunujen päällekkäin olevien liitoslevyjen yli.
Syksyn yt-kurssin aikaan majaili Onnelassa miehiä, jotka jostain Parkanon seudulta olivat komennuksella takuukorjaamassa yöjunien vaunuja Pasilan ratapihalla. Heiltä sain arvokasta etukäteistietoa asiasta. He sanoivat, kuten myös Opaskoirayhdistyksen edustaja, ettei ongelmaa vaunusta toiseen siirryttäessä ole varsinaisen Intercityn, eikä myöskään Pendolinon kohdalla. Järkeilin, että kyseisten junien käyttämät raiteet ovat rakennetut niin, ettei junien tarvitse ajaa ollenkaan vaihteisiin ja silloin myöskään sivuttaisliikettä vaunujen välillä ei synny. Jätkät ainakin väittivät junien lattioiden olevan samaa sileätä ja suoraa baanaa päästä päähän ja varmaan niin onkin.
Helsingin ja Pasilan välillä varmistuin Intercity kakkosen kohdalla asiasta, joka oikeastaan oli minulla jo aikaisemmin tiedossa. Vaihteisiin tultaessa vanhojen iänikuisten ”sekajunavaunujen” päällekkäin olevat välilevyt liikkuvat sivusuunnassa melkein puoli metriä. Jos koira käyttäjänsä kanssa on samaan aikaan vaihtamassa vaunua, kumpikin varmasti säikähtää liikkuvia levyjä ja raiteen vaihdosta aiheutuvaa räminää. Myös koiran käyttäjällä on vaara vahingossa astua sivulle ”tyhjään” ja jäädä jalastaan jumiin levyjen ja kumitiivisteiden väliin. Älköön siis mentäkö vaunusta toiseen, jos junan vauhti on hidas tai ollaan lähestymässä asemaa tai vaihtoehtoisesti juuri loittonemassa asemalta. Kysykää vaikka konnarilta ajankohta, milloin on turvallista mennä esimerkiksi ravintolavaunuun. Juna saattaa vaihtaa raidetta vilkkailla ratapihoilla useampaankin kertaan peräkkäin ja silloin kolina käy. Sen sijaan junan kulkiessa suurella nopeudella asemien välillä voi huoletta vaihtaa vaunua, koska tasaisilla nykyradoilla liitoslevyt pysyvät melkeinpä paikoillaan. Vaunujen liitoslevyt koen turvallisemmiksi kuin esimerkiksi rullaportaiden ja liukutasojen liitokset. Koiran refleksit ovat sen verran nopeat, etteivät tassut jää junien levyjen väliin. Pahin ongelma junissa lienee mahdollinen koirakon yhteinen säikähtäminen, kun juna yht’äkkiä poukkoilee vaihteissa ja lattia liikkuu alla.
Liukutasoissa ja rullaportaissa ongelma on erilainen. Liitosmekanismit ovat kuten kampa ja uritettu päälaki. Kampa ja urat ohjaavat mekanismia ja samalla kampa kampaa roskia systeemistä ulos seuraavan tason päätepisteessä. Kammasta saattaa olla jopa piikkejä poikki. Vaikka ei olisikaan piikkejä poikki, niin silti koiran kynnet ja varsinkin tassujen karvat saattavat jäädä väliin. Nopeat refleksitkään eivät silloin auta. Turvallisuustekniikka on kehittynyt, mutta silti saadaan lukea lehdistä, miten esimerkiksi lapset ovat vammautuneet jäätyään tukastaan kiinni liukuportaiden päätepisteisiin. Liukuportaita voi verrata giljotiiniin. Se ei tässä tapauksessa ihan tapa, mutta saattaa aiheuttaa pahankin vamman. Ottakaa siis asia vakavasti, Suomen lainsäädännön mukaan on aina oltava käytettävissä hissi tai portaat koiran kanssa kuljettaessa - giljotiinin sijaan.
Pasilan junassa huomasin myös, että joissakin tapauksissa vaunusta toiseen siirryttäessä on olemassa edelleen eräs toinenkin vanha ongelma. Vanhemmissa tai ns. keskivanhoissa vaunuissa olevat sähköiset liukuovet sulkeutuvat aukeamisesta määrätyn ajan kuluttua, oli välissä esimerkiksi opaskoirakko tai ei. Jopa eri tahtiin ja eri tavalla suhisten. Mitään fyysistä vaaraa sulkeutumisesta ei aiheudu, koska ovi toppaa esteeseen, mutta koira kuitenkin melko varmasti säikähtää oven päälle tuloa. Ratkaisuksi VR:n, tai mikä junafirman nimi nykyään liekin, kanssa käytäviin neuvotteluihin esitän junien liukuoviin asennettavaksi Helsingin ratikoissa toteutettua mekanismia, joka ei laske ovea sulkeutumaan, kun joku polvenkorkeudella on välissä.
Rauhallista joulun odotusta kaikille Veto Marsin lukijoille!
Juha Herttuainen