Opaskoiraelämää Britanniassa
Kuukauteen en ole koskenutkaan koiran valjaisiin. Aika on mennyt puunajossa, kalastellessa ja Hesa Cup-jalkapalloturnausta seuratessa. Poikani Aleksanterin joukkue voitti hopeaa A-poikien sarjassa, joten ei ollut turha reissu. Olen joutoaikoina ja sadekeleillä silmäillyt ulkomaiden koiralehtiä. Englantilainen meidän Valjaissa-lehteä vastaava julkaisu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Sen nimi on Forward eli opaskoirankielellä Veto Mars. Vastaavanlaisia lehtiä julkaisevat useimmat opaskoirajärjestöt. Varmaan niitä on myös nettiversioina, mikä asia meidänkin Valjaissa-lehden kohdalla täytyy ottaa harkintaan.
Forward on suunnattu opaskoiratoiminnan tukijoille ja se on Englannin opaskoirajärjestöjen yhteinen julkaisu. Se sisältää henkilökuvia opaskoirankäyttäjistä, uutisia varainhankintatapahtumista, hoitokotitoiminnasta ja kaikesta muusta, mikä opaskoiratyön tukijoita saattaisi kiinnostaa. Opaskoirien In Memoriam-palsta löytyy myös ja siinä koirankäyttäjät ja opaskoirien eläkekodit voivat jättää viimeiset jäähyväiset nelijalkaisille ystävilleen.
Tämän kesän Forward kertoo sokeasta merenkävijästä ja veneenveistäjästä Roger Hallista ja hänen opaskoirastaan Voguesta. Roger on yli 20 vuotta valmistanut ja korjannut veneitä. Telakoilla ja mm. venesatamien laakongeilla hänelle on opaskoirasta suuri apu. Saattaa vain kuvitella, millaisia korkeita esteitä ja erilaisia rappusia veneiden säilytyspaikoissa on. Vaara astua tyhjään on myös olemassa. Vogue on ensimmäinen Rogerin opaskoira ja se on hänen kertomansa mukaan ”paras työkaveri”. Vogue on sileäkarvaisen noutajan näköinen ja sen suvusta löytyy ainakin collieta. Englannissakin näköjään mennään opaskoirarintamalla monirotuisten suuntaan, mikä on tulevaisuudessa pakon sanelemaa kaikkialla maailmassa, kun puhdasrotuisten koirien jalostuksessa eittämättä tulee ennen pitkää luu käteen.
Forward-lehden pääuutisessa kerrotaan kuinka opaskoirajärjestö on palkinnut toimintansa erään varainhankkijan, Guide Dogs’ Autumn Raffle-järjestön Volkswagen Polo-henkilöautolla. Polon avaimet luovutti järjestön edustajalle, rouva Sheila Stanleylle Guide Dogs for the Blind-järjestön johtaja Bridget Warr. Rafflen keräämä tuki oli tällä kertaa 1,1 miljoonaa puntaa. Uutisen lopussa kannustetaan kansaa ja muita yhteisöjä lahjoittamaan edelleenkin rahaa Autumn Rafflelle joko nettisivujen tai kuuman puhelinlinjan kautta.
Englannin opaskoirajärjestö ei saa lainkaan julkista tukea. Eri varainhankinta-muodoilla, joita on mitä mielikuvituksellisimpia, järjestö kerää vuosittain yli 50 miljoonaa puntaa. Kaikki järjestön tilaisuudet ovat samalla varainhankintatilaisuuksia. Lehdessä kerrotaan ”Neljän jalan ja neljän tassun tiimin” patikasta, joka patikan päähenkilöiden, Paul Barberin, Wendy Bathardin ja heidän koiransa Havocin voimin suuntautuu Skotlannin pohjoiskärjen John O’Groats:sta Britannian itärannikkoa pitkin ja maan eteläkärjen ympäri edelleen rannikkoa myötäillen takaisin lähtöpisteeseen. Patikka alkoi marraskuussa 2006 ja nyt on edetty maan kaakkoiskärjen ympäri Walesiin. Matkaa kertyy yhteensä 5000 mailia ja reissun varrella voivat ihmiset tulla mukaan patikoimaan pientä korvausta vastaan tai muuten tukea tempausta lahjoittamalla rahaa. Patikan arvioidaan tuottavan Britannian opaskoiratyölle yli 50000 puntaa.
Forward-lehdessä esitellään myös muiden hyötykoirajärjestöjen toimintaa. Kaikki järjestön toiminnan uudet tukijat esitellään nimeltä ja myöskin hoitokotitoiminnan esittelyyn paneudutaan laajasti. Opaskoirajärjestöt, jotka eivät saa julkista tukea, joutuvat todella panostamaan varainhankintaan. Kolmasosa henkilökunnasta on palkattu pelkästään sitä varten. Meillä Skandinaviassa nukumme opaskoira-asioissa ikään kuin ruususen unta, koska kaikki raha tulee melkein pyytämättä. Olisiko meilläkin kenties mahdollista ottaa vähän riskiä ja kerätä varoja vaikkapa eri paikkakuntien välillä tapahtuvilla patikoilla? Varainhankinnassa, vaikka vähäisessäkin, on nimittäin ainakin yksi koirankäyttäjien kannalta hyvä puoli. Se toimii julkisena kontrollina ja siten osaltaan pakottaa opaskoirantekijöitä panostamaan laatuun. Jos homma ei kulje, ei tipu rahaa. Ihmisillä on myös halua lahjoittaa ns. hyväntekeväisyyteen enemmän kuin ennen.
Tänään sain vain yhden n. 700 grammaa painavan ahvenen. Eilen isoja ahvenia tuli neljä kappaletta ja seitsemän pienempää. Epävakaista säätä on siis tiedossa jatkossa.
Kalaonnea muillekin!
Juha Herttuainen