Kamppeet kelien mukaan
Tätä kirjoittaessani asettaa keli suuret vaatimukset koirankäyttäjän ja kouluttajankin tasapainolle ja jalkineille. Kadut ja tiet ovat jääpolanteisia. Jalat lähtevät alta nopeammin kuin huomaakaan. Sopivista, siis jalkineisiin hyvin sovitetuista liukuesteistä on erittäin paljon hyötyä kuljettaessa jäisellä pinnalla. Parhaat liukuesteet ovat kengän kannan alle asetettavat, sillä kantapää koskettaa ensimmäisenä maanpintaa ja myös ruumiinpaino on pääasiassa kantapäällä jalan ollessa maassa. Kenkien tulee tukea nilkkoja. Sileä- ja kovapohjaiset kengät ovat vaaralliset. Mitä karkeampi kuvio on kengänpohjassa, sitä parempi on pito. Joitakin kenkämalleja voi varustaa myös nastoilla.
Radiossa on näinä päivinä mainostettu kursseja, joilla opetetaan ikinuorille oikeata kaatumistekniikkaa. Varmaan lukijoiden joukossa on sellaisten urheilulajien harrastajia, jotka osaavat antaa vinkkejä oikeanlaiseen kaatumiseen – antakaapa niitä esimerkiksi opaskoirat-alueella. Vaikka luita ei menisikään kaaduttaessa poikki, niin kaikenlaista muuta harmia voi seurata esimerkiksi pään iskeytymisestä katuun. Koirasta saa onneksi vähän tukea liukkaalla liikuttaessa. Voisikohan merkkikepin päähän ruuvata mahdollisesti pienen piikin?
Näkyvyys liikenteessä on tärkeä asia niin pimeässä kuin valoisassakin. Alta vitosen saa itselleen esimerkiksi huoltoasemalta tai halpahallista heijastavan liivin, joka on hyvä turvavaruste pimeässä. Keltainen liivi ei ehkä niin hyvin näy päivällä, mutta oranssi tai vastaava ”värikäs” väri sen sijaan näkyy myös päivänvalossa. Koirillekin on tehty turvaliivejä ja niitä kannattaa myös käyttää.
Liikenteessä hyvin näkyvän koiran valjasmallin kehittäminen on edelleen vaiheessa. Erään vanhan opaskoirankäyttäjäkonkarin kanssa teetettiin vuosia sitten muutamat valkoiset valjaat ja myöskin koulun valjasseppä teki niitä sarjan. Sittemmin niitä ei ole tilattu, syytä en tarkemmin tiedä. Nykyvaljaissa olevat kolmiomerkit eivät heijasta mitään, ei myöskään kaaren keskellä oleva logolaatta. Muuten valjasmalli on sellaisenaan useimmiten sopiva labradorinnoutajalle. Rintaosaa on neljää eri kokoa ja kaarivaihtoehtoja vielä enemmän. Valkeaksi maalattu nahka on helpommin puhdistettavissa kuin käsittelemätön nahka ja se pysyy muutenkin paremmin siistinä. Varsinkin syksyllä valkoiset valjaat erottuvat hyvin liikenteessä. Minun koulutusvaljaani ovat väriltään valkoiset ja olen niihin tyytyväinen.
Pari viikkoa sitten tuotiin minulle Savonlinnaan testiin labradorinnoutajauros, jolla oli villapaita päällä (Fasu!). Hoitoperheessä oli ollut juoksuinen narttu ja herra ei ollut syönyt viiteen päivään, kun piti vaan istua ja päivystää nartun säilytyshuoneen oven takana. Laihtunutkin koira oli ja tietysti viluinen, kun energiaa kului tyhjän takia turhan paljon. Niinpä hoitotäti kutoi yksirivisen villapaidan ja mielellään poika sitä yllään piti.
Viluiselle koiralle voi tarvittaessa pukea sopivaa vaatetta päälle. Tavallisesti kuitenkin labradori ja saksanpaimenkoira tarkenee ilman vaatetusta siinä, missä sen käyttäjäkin – käyttäjä siis vaatetettuna sään mukaan. Paikalleen ei kovalla pakkasella kuitenkaan saa jäädä seisoskelemaan, vaan liikkeen tulee olla jatkuvaa. Jotkut pukevat koiralleen sadevehkeet märällä ilmalla. Mikäpäs siinä, jos koira niissä tykkää kulkea.
Loppukevennykseksi ”Ohjeita opaskoirakurssille saapuville”.
"Varusteet pitäisi olla seuraavat: Saappaat ja saapashousut ovat osoittautuneet varusteiksi parhaimmiksi alaosaan, yläosaan muuta lämmintä. Villasta pitäisi olla niin paljon mukana, ettei pakkanen pääse häiritsemään koulutustamme. Ei pitkää palttootakkia, sillä se on tiellä koulutuksessa ja turhanpäin nuhrautuu."
(Opaskoirakoulun johtaja Reino Vaile tammikuussa 1960)
Kaikkea hyvää kuluvalle vuodelle!
Juha Herttuainen