KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (Veto Mars-lehti 4/2008)
Kesäloma alkaa olla lopuillaan ja mukava kesä on ollut. Ei ole ollut liian kuumaa ja satanut on sopivasti. Saimaan pinta on ollut koko kesän korkeammalla kuin miesmuistiin. Noin 30 kiloa olen saanut ns. syöntikaloja: ahvenia, mateita, siikoja, harjuksia, haukia, järvilohen sekä kuhan, joka on Puruvedessä erittäin harvinainen. Verkoista saadut lahnanläpyskät, joita on tullut paljon, ja särjet ovat menneet lokkien ravinnoksi. Ostin juuri Lidl:stä kuudella kympillä lihamyllyn, jolla aion jauhaa savukalojen nahkat, ruodot ja päät koirille. Koirathan ovat hulluja savukalan perään ja eipähän jää ruodot kurkkuun, kun jauhaa ne hienoksi. Kalakaverina on ollut Opas Pinja ja olihan Felisian pentu Jedakin täällä viikon päivät kylässä ja kalassa. Hyviä vene- ja kalakoiria ovat molemmat.
Loman lomassa olen viettänyt kaksi viikonloppua noutajien metsästyskokeissa. Retkimielialalla olen lähtenyt reissuun ja asunut koepaikoilla ”kakkoskodissani” vihreässä Hiacessa. Ensin kävin kokeissa Leppävirran Konnuslahdessa ja sitten Hirvensalmella vastaavissa kokeissa. Tutkailin, josko sieltä löytyisi sopivia labradorinnoutajia, joita mahdollisesti voisi käyttää hyväksi opaskoirakoulun koiranjalostuksessa.
Hyvin toimiva metsästyslabradori on yksi yhteen
opaslabradorin kanssa. Metsästyskokeessahan koira noutaa riistaa ohjaajansa
ohjauksessa. Noudettavana riistana käytetään kuolleita lintuja tai kaneja.
Kokeessa mallataan usein metsästystilannetta eli riista ammutaan alas
(pyssymies ampuu ja toinen avustaja heittää samalla riistan veteen tai maalle
niin, että koira huomaa sen). Noudettava riista voi olla myös etukäteen
sijoitettu määrätylle hakualueelle tai vesialueen taakse. Joissakin koeluokissa
käytetään noudettavana riistana ”dummyja”, jotka ovat makkarapötkyn muotoisia
kangaspäällysteisiä pehmeitä esineitä.
Kiinnitin erityistä huomiota koiran ohjattavuuteen ja riistan käsittelyyn. On
olemassa ohjuksia, jotka mitään kuuntelematta hakevat riistan ja kenties
purevat sen pilalle. Yleensä tällaiset koirat ovat myös levottomia
metsästystilanteiden ulkopuolella. Sitten on olemassa koiria, joiden kanssa voi
haravoida laajankin alueen järjestelmällisesti koiran totellessa pilliä ja
ohjaajan käsimerkkejä etsintäsuuntaa vaihdettaessa. Riista tulee perille saakka
eli ohjaajan käteen ehjänä koiran työskennellessä rauhallisesti. Lienee
sanomattakin selvää, kumpi tyyppi sopii opasjalostukseen, siis jälkimmäinen.
Toimiva metsästyslabradori on fyysisesti terve. Metsästysolosuhteissa (suossa,
hetteiköissä, vedessä, ym. hankalissa maastoissa) ei lonkka- tai
kyynärpäävikainen koira pärjää. Metsästyslabradorit ovat ruumiinrakenteeltaan
kevyitä ja niinhän se on meidänkin toivomus omien opaskoiriemme kohdalla.
Edellä mainitsemani asiat toimivat osaltaan myös opaskoirakoululla
jalostuskoirien valintaperusteina. Siis koiran koulutettavuus/ohjattavuus ja
terveys. Seurasin varmaan noin 50 labradorin työskentelyä ja totesin niistä 6-7
yksilöä käyttökelpoisia myös meille. Tutustuin koirien omistajiin ja
kasvattajiin, jotka opaskoiraväen tavoin ovat huippumukavia ihmisiä. Välitän
osaltani tietoa metsästyskokeissa näkemistäni koirista, ym. jalostuksen
kannalta huomionarvoisista asioista myös meidän jalostusväelle.
---
Tässä yhtenä aamuna istuin Pinjan kanssa lörtsykahvilla
Savonlinnan torilla. Minua lähestyi mummo, joka sanoi: ”Te olette varmasti
herra Herttuainen?” Vastasin olevani. Mummo kertoi tilanneensa ainakin 20
vuotta Opaskoira-vuosikirjaa. Hän ylisti kirjan parhaaksi kirjalliseksi
tuotteeksi, mitä ikinä on tilannut. Erityisesti hän piti koirankäyttäjien
kirjoittamista jutuista, missä kerrotaan erilaisista koirista ja koirankäyttöön
liittyvistä tilanteista. Välittyköön tämä mummon myönteinen palaute tätä kautta
vuosikirjan kirjoittajille. Pianhan se taas alkaa ensi vuoden kirjan teko.
Kyseinen mummo oli kiinnostunut tulemaan mukaan Opaskoirayhdistyksen
toimintaan, mutta epäili olevansa liian vanha esimerkiksi peesariksi. Sanoin, ettei
meillä ikään katsota ja suosittelin hänelle aluksi liittymistä yhdistyksen
kannatusjäseneksi.
---
Joppe Ruonansuun laulussa arvuutellaan, kuinka monta mahtuu pieneen hiaceen.
Parkeerasin toisella viikonloppureissullani myöhäisillalla oman pienen hiaceni
koetukikohdan pihaan ja viereen parkkeerasi toinen pieni hiace. Sen
takaluukusta tuli ulos valehtelematta ainakin 15 aikuista ihmistä…
Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Juha Herttuainen