KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (Veto Mars-lehti 3/2008)

Elämää Onnelassa

 

Tutustuin ensi kertaa Onnelaan 1970-luvun alkupuolella. Silloin tontilla sijaitsi nykyisistä päärakennuksista Impivaara, Jukola ja Viertola. Oli myös Toukola, jossa oli yläkerrassa asuinhuoneita ja alakerrassa sali, elämänluukku ja kahvila. Silloisen Toukolan tilalle on sittemmin rakennettu uusi Toukola, johon siirtyi myös Impivaarassa aikaisemmin sijainnut ruokala. Kokonaan uusi rakennus on Tammisto, jonka paikalla sijaitsi 1970-luvulla koirien jaloittelutarha.

Opaskoirakurssit siirrettiin 1970-luvun puolivälissä pidettäviksi ”väliaikaisesti” Onnelassa. Opaskoirakoululla sijainneet kurssitilat kävivät liian ahtaiksi ja ne olivat muutenkin epäkäytännölliset. Haaveissa oli jo silloin joko Mäkkylän opaskoirakoulun saneeraus tai kokonaan uuden opaskoirakoulun rakentaminen muualle uusine kurssitiloineen. Uudelle koululle käytiin katsomassa sijoituspaikkoja Tuusulasta, Vantaalta ja Tikkurilasta. Kymmenkunta vuotta ehti kuitenkin kulua, ennen kuin nykyisen opaskoirakoulun sijoituspaikka Vantaalle vahvistui.

 

Onnelassa meille osoitettiin kurssitiloiksi Jukola. Muihin rakennuksiin ei ollut koirien kanssa mitään asiaa. Myöhemmin saimme majoitushuoneita käyttöömme myös Toukolasta. Mitään ilta- tai viikonloppupäivystystä ei kursseilla ollut, vaan kurssilaiset saivat tulla toimeen vapaa-aikana omine nokkineen. Majoitusrakennusten porraspielistä vedettiin narut saunapolulle ja jaloittelupaikoille. Naruja seuraten kurssilaiset kävivät jaloittelemassa koirat ja löysivät tien silloiseen rantasaunaan. Syksykursseilla oli siihen aikaan monesti kova pakkanen, jolloin Jukolan alakerrassa sijainnut vessa jäätyi. Nykyisen Viertolan sviitin paikalla oli yhdistetty vessa ja pesuhuone, jota Jukolan asukkaat saivat silloin käyttää.

 

Kuten Mäkkylänkin yläkerrassa, myös Jukolassa oli kurssilaisilla ja heidän koirillaan tiivis tunnelma. Koirat oli kytketty sängynjalkoihin ja välillä olivat sängyt ja koirat keskenään sekaisin yhtenä rykelmänä, kun kurssilaiset palasivat Jukolaan saunasta, ruokailusta tai muilta reissuiltaan. Kaikenlaisia kommelluksia sattui. Narut joutuivat hukkaan ja Rantatielläkin eksyiltiin, kun mieli paloi kylälle erilaisiin seikkailuihin.

 

Eräänä torstai-aamuna Onnelassa minua ja Haaralan Lassea odotti erittäin vihainen mies. Mies oli käynyt illalla saunassa ja kämpille tullessaan hän oli eksynyt, koska ohjurina toiminut naru oli irronnut ja joutunut hukkaan Jukolan porraspielestä. ”Vielä tässä sairastun, kun saunalämpimällä iholla jouduin kylmässä harhailemaan”, mies tilitti. Kurssitoverin kertomana saimme lisätietoa miehen epäonnisesta saunareissusta. Onnelan metallirungolle rakennetut saunanlauteet olivat harvat ja miehen ”kalleimmat” olivat livahtaneet lauteiden rakoon. Lisäksi lauteiden metallirunko poltti, mutta onneksi ei kuitenkaan palovammoja tullut. Kurssitoverin oli pakko pujotella itsensä lauteiden alle päästämään mies pälkähästä, mikä ei kuulemma ollut helppo tehtävä. – No, mies sai kuitenkin koiransa ja aika varmaan kultasi muistot. Sekä mies että koira ovat jo kauan olleet manan majoilla.

 

Olen toiminut kouluttajana Onnelan ”väliaikaisilla” yhteistyökursseilla reilusti yli 30 vuotta. Opaskoirakoulun ja Onnelan välillä tapahtuneeseen matkustamiseen on minulta kulunut varmaan 20 opaskoiran kouluttamiseen tarvittava aika. Nyt on tilanne ajankäytön suhteen parempi, kun asun kurssien aikana Onnelassa. Pääsen rauhassa keskittymään koulutukseen ja iltaisin on kurssilaisten kanssa mukava rupatella ja muistella menneitä.

Vuosien varrella olemme saaneet pikkuhiljaa oikeuden asua koiriemme kanssa myös Viertolassa ja Tammistossa. Kurssilaiset edelleen eksyilevät sekavassa pihaympäristössä ja sen vuoksi on kurssilla hyvä olla jatkuva päivystys. Olen esittänyt muutaman vuoden ajan jalkakäytävän rakentamista Tammiston yläovelta Viertolan editse ja edelleen Toukolan ”taksiruudun” kautta yhtymään nykyiseen portille johtavaan jalkakäytävään. Jalkakäytävää pitkin voisi kulkea rakennusten väliä ja tontilta kylälle eksymättä ja rauhassa, kun tarvitsisi harhailla parkkialueella ja pihalle sikin sokin parkkeerattujen autojen seassa. Lisäksi olen ehdottanut metrin korkeudelle yläpäästään käyristettyihin tolppiin sijoitettavan kaiteen rakentamista Viertolan edessä sijaitsevalta Felisia-tolpalta asvaltin ja nurmikon reunaa myötäillen porttitielle saakka. Kumpikaan ehdotukseni ei ole saanut minkäänlaista vastakaikua. Eksyillään siis edelleen ja törmäillään autoihin.

Lämpöisen kesän toivotuksin Onnelasta,

Juha Herttuainen