KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (13.11.2011, Veto Mars 6/2011)

Aamukävelyllä Carnikavassa

Pysäköin 8. marraskuuta 2011 autoni Carnikavan Stacija:lle eli rautatieasemalle. On varhainen aamu ja kylä vielä hiljainen. Pakkasmittari oli edellisenä yönä näyttänyt ensimmäistä kertaa miinusasteita. Carnikava sijaitsee Riikasta 25 kilometriä Pärnun ja Tallinnan suuntaan. Kouluttajakollegani Zaiga asuu siellä ja olemme yhdessä harjoittaneet Opaskoirakoulu Viiksen tulevia oppaita muutaman päivän Carnikavassa ja Riikassa.

Aseman suurehkolta pysäköintipaikalta otan suunnan aseman puoleiselle jalkakäytävälle. Pysäköintialuetta on tullut pari naista vihreissä liiveissään lakaisemaan vanhoilla kunnon varsimetloilla. Metla on koivunvarvuista tehty suuri luuta ja sellaisia minunkin lapsuudessani käytettiin siivousvälineenä ja lumienlakaisuun, ennen kuin katuharjat keksittiin. Naiset seuraavat syrjäsilmällä kulkuani ja toinen heistä tarjoaa jopa apua. ”Né, paldies! – Ei kiitos!”, vastaan ja huomaan hänen ymmärtävän koiran koulutuksesta olevan kysymys.

Jalkakäytävän varressa on kolme kioskia: Copes lietas/kalastustarvikkeita, Zoo preces/eläintarvikkeita ja paikallinen R-kioski eli N-kioski/Narvesen (sanomalehtiä). N-kioskilla näyttää moni töihin autolla matkaava käyvän hörppäämässä aamukahvit. Kioskien lomassa on myös yleinen vessa. Kaikki on puhdasta ja siistiä, kiitos luutahenkilöiden. Pysäköintialueen toisella laidalla on kaupungintalo/Carnikavas novada Dome ja posti/Pasts.

Nousen portaiden kautta asemalaiturille. Ensimmäinen kissa on herännyt ja juoksee suhisten uutta outoa koiraa karkuun asemarakennuksen pylvään taakse. Jatkan matkaa laituria pitkin ja jonkun ajan kuluttua poikkean radan varressa olevalle hiekkaiselle kävelytielle. Radan ja tien välissä on puurivistöineen sopiva viheralue, jonka varrella koiria voi jaloitella. Niinpä nytkin, Turjake pääsee vapaalle ja pian myös sen opiskelukaverit, kukin vuorollaan. Aamun mittaan junalle kiiruhtavia ihmisiä tulee vastaan aina vaan enemmän. Radanvarsitiellä onkin hyvä harjoittaa vapaana olevia opaskoiraoppilaita olemaan välittämättä vieraista ihmisistä. Kissoja riittää Carnikavassa ja aseman liepeillä niitä on erikoisen paljon. Kaupungin keskustan alue on hyvä paikka kissojen ohitusharjoituksiin.

Käsken Turjaketta oikealla olevien kerrostalojen/Daudzdzīvokļu mājas jälkeen etsimään tien oikealle. Kyseinen tie johtaa kylän pääraitille Rīgas ielalle. Käännyn jälleen oikealle Rīgas ielan oikeanpuoleiselle yhdistetyn pihatien ja kevyenliikenteen väylälle. Väylän varteen on pysäköity autoja ja niiden kiertämistä harjoitellaan. Matka jatkuu Mini Veski- ja IKI-tavaratalojen pysäköintialueen reunaan. Siitä poikkeamme vasemmalle Rīgas ielan jalkakäytävälle. Käsken Turjaketta etsimään suojatien vasemmalta. Kaksi paikallispoliisia/Municipälä policija varmistaa kadunylityksen. Poliisit ovat paikalla turvaamassa lasten koulutietä. Jatkan Rīgas ielaa oikealle kulttuurikeskuksen/Kultūras nams ohi kohti kylän ydintä. Vasemmalla olevassa puistossa oleva veistos on tehty suurista numeroista. Numeroista on muotoiltu luku 800, mikä tarkoittaa Carnikavan juhlineen tänä vuonna 800-vuotissynttäreitä. Latvilaisten kulttuuriperintö on todella vanha. Se on hyvin säilynyt, vaikka Latvian kansalaiset ovat melkein aina eläneet vieraan vallan alaisuudessa. Latvialaiset ovat onnistuneet säilyttämään myös harvinaislaatuisen kielensä, josta he ovat todella ylpeitä.

Myös tavallinen kansa osallistuu kylän siivoustalkoisiin. Harjakoneita ei näy, siispä luuta heilumaan. Kumaraisen mummon luudasta ovat melkein kaikki varvut katkenneet, mutta silti hän sillä taitavasti kaivaa nurmikon reunasta jokaisen puunlehden talteen. Pulskat kaupunginmiehet siirtävät lehtikasat haravalla pressujen päälle ja kippaavat ne auton lavalle.

Ennen kukkakauppaa/Ziedi on erikoiset portaat, jotka Turjakkeen on selvitettävä. Ohitamme paikallisen karvahattukahvilan/Kafejnīca ja suuntaamme kohti elintarvikekauppa MEGO:a, jonka kohdalta Turjake etsii suojatien. Menemme tien yli, suuntaamme takaisin kioskeille ja sieltä autolle. Aidan takaa vielä tervehtii Turjaketta sen lajitoveri, pystykorvainen monirotukoira, joka haukullaan ilmoittaa Turjakkeelle olevansa Carnikavan koirapäällikkö. Koulutuslenkki on päättynyt.

Samat kuviot toistetaan myös Tintin ja Mollin sekä juuri koulutusremmiin astuneen Barbaran kanssa. Aamun mittaan liikenne vilkastuu, kissojen määrä lisääntyy ja samoin vastaantulevien ihmisten määrä. Alkeiskoulutukseen Carnikavan keskusta on juuri sopiva paikka. Sinne on matkaa Zaigan kotoa vain runsas kilometri. - Vielä on mainittava tori eli Tirgus aseman toisella puolella. Siellä myydään kukkia, kasviksia ja käsitöitä. Torielämä on Latviassa todella vilkasta.

Omasta ja Opaskoirakoulu Viiksen puolesta toivotan Veto Marsin lukijoille oikein hyvää ja rauhaisaa joulua!

Juha Herttuainen