KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (Veto Mars 3/2010, 27.5.2010)

Remontin seassa

Nyt on todistettu, että tämän kevään yhteistyökurssin koirat eivät pelkää ainakaan kovia ääniä. Homma on Majatalo Onnelassa testattu kaikenlaisilla porilla ja kompressoreilla. Hotellia laajennetaan muuttamalla oleskelu- ja muita "tuottamattomia" tiloja tuottaviksi hotellihuoneiksi. Kattoja tervataan ja tervausta ennen pinnat puhdistetaan mm. painepesureilla, joiden isojen kompuroiden äänet vievät kaikki aistit sekaisin. Onneksi myös kurssilaisten hermorakenteet ovat metelin kestäneet, vaikka tiukoille se on ottanut. Syksyllä sitten varmaan asumme entistä ehommassa ja viihtyisämmässä Onnelassa, iloitkaamme siitä.

Olen osallistunut peesarina Oulun ja Kuopion kolmen päivän kursseille sekä Kuopion ja Tampereen viikonloppukursseille. Kaikilla kursseilla on ollut kiva nähdä, kuinka koirat ovat kehittyneet aina vaan paremmiksi. Siihen on tietenkin syynä niiden tehokas käyttö ja hyvä yhteistyö käyttäjien ja koirien välillä. Aikoinaan pohdimme jopa kirjoituskilpailun avulla, kumpi on laumanjohtaja - koira, vaiko sen käyttäjä. Molemmat ovat, sen ovat nähneet myös talven kursseille osallistuneet koirakot ja peesarit. Kun koirankäyttäjä on hukassa, ottaa koira enemmän vastuuta ja päinvastoin. Ja kyllähän opaskoiran kanssa voi neuvotella myös tulevasta. Se ymmärtää puhetta ja saattaa tehdä jopa ehdotuksia.

Viime vuoden koirakko ja peesari nimettiin Kansainvälisen Opaskoirapäivän yhteydessä. Joensuulainen Sari Lehtonen arvostettiin erittäin yhteistyökykyisenä ja auttavana henkilönä Vuoden Peesariksi ja Kuopiolainen Mauri Puputti Vuoden Koirakoksi. Mauri on pitkän linjan koirankäyttäjä, joka viihtyy koiransa kanssa joka päivä maantiellä. Opaskoira on hänelle toiseksi paras kaveri - vaimon jälkeen. Molemmat valinnat osuivat Savo-Karjalaan ja niin ollen alueiden yhteyshenkilöt Jorma Kuronen ja Erkki Virtanen saivat kunnian hoitaa juhlaseremoniat Kuopion täydennyskoulutuskurssin yhteydessä.

Jonkun verran olen talven aikana tavannut Itä- ja Pohjois-Suomessa kasvamassa olevia opaskoirakoulun pentuja. Pitkien matkojen vuoksi sieltä on ollut hankala tulla Vantaalle pentukouluihin ja minä taas osittain reissaavana henkilönä pystyn pitämään muun työn ohessa noille kaukaisille opaskoiranaluille pentukoulua. Seuraavan kerran on tarkoitus kokoontua kesäkuun alussa Turussa, missä alueen opaskoirakerhon kokoontumisen yhteydessä tavataan myös sen seudun pentuja ja niiden hoitajia. Pentukoulun pito on ihan mukavaa puuhaa ja tervetullutta vaihtelua koulutustyölle. Erityisesti Pohjois-Suomen pentuäipät ovat iloisia, kun saavat tavata opaskoirakoulun ja Lapin opaskoirankäyttäjiä. Eräskin muoniolainen rouva teki viime vuoden puolella samalla myös muuta asiaa Rovaniemelle, jotta pääsisi tapaamaan oman hoitopentunsa muita sisaruksia ja opaskoiraväkeä Rovaniemen opaskoirakerhoon. Hän tankkasi lähtiessä ja vielä toisen kerran matkalla autonsa ja seuraavana päivänä sitten samat operaatiot, kun hän pennun kera huristeli takaisin kotiin.

Leppoisaa kesää kaikille!

Onnelassa 27. toukokuuta 2010

Juha Herttuainen