KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (Veto Mars 2/2010, 28.3.2010)

Pääsiäisen kynnyksellä

Vielä viime viikolla pakkasmittari näytti alimmillaan 20 miinusastetta. Pari päivää sitten tilanne muuttui ja nyt on yölläkin lämpöasteita. Lumet saavat kyytiä ja radiossakin varoitettiin tänään kansaa Helsingin teillä olevasta vedestä.

Hyvin pärjäsivät koirat myös pakkasella. Täällä Savossa on lempeämpi pakkanen ja sää sentään pysyi tyynenä, jolloin kylmän vaikutus on vähäisempi. Koirat vaan täytyi pitää koko ajan liikkeellä ja autokin varustaa lämpimillä makuualustoilla. Ensi talvea varten ostin jo kutterinpurua koirien lämmikkeeksi, mutta ennen sen käyttöä täytyy koppien rakenteita vähän muuttaa.

Peesareiden talvipatikka Hattulassa sujui hienosti myös pakkassäässä. Aurinko paistoi, sää ei olisi voinut olla kauniimpi. Tallasimme ikivanhoja hämäläisiä kyläteitä kulttuurimaisemissa ja kaikilla oli hauskaa. Patikat ovat Peesarit-kerhon toiminnan vuotuisia kohokohtia ja pariksi vuodeksi eteenpäin niitä on taas suunniteltu. Kiitokset Sarille ja Sepolle hienosta tapahtumasta!

Säätieteilijät ovat luvanneet pitempää lämmintä kautta, joten loskakelit jäänevät lyhyiksi. Rospuutto tietenkin tulee vaivaamaan, koska maa ehti jäätyä ennen lumen tuloa. Rospuutto ei tosin kaupunkikoulutusta haittaa, mutta maanteillä kulkiessa koirat menevät todelliseen rapakuntoon. Onneksi rapa ei ole vaarallista ja se lähtee vedellä.

Mielenkiintoista on tänä talvena ollut seurata, kuinka koirat ovat ottaneet kiikariin erilaiset hajut ja kohteet. Nopeasti eli saman tien tieto siirtyy yhdeltä koiralta koko porukalle esimerkiksi jostain hajusta. Naapurin saksanpaimenkoira karkailee luultavasti iltaisin myöhemmin kotoaan ja käy tietysti myös meidän tontin koirien jäljet tutkimassa. Voi olla, että myös joku koirantapainen riistaeläin vierailee pihassa säännöllisesti. Kun mennään ulos, koirista huomaa heti, onko joku "vihollinen" käynyt. Reviiri pitäisi päästä tarkastamaan välttämättä ja siinä onkin sitten neuvottelemista, koska tarkoitushan on toinen. Illan jaloittelureissuilla viipyykin joskus sitten vähän pitempään, kun ei jaksa keskittyä olennaiseen ja reviirihommissa ei sovi jäädä toiseksi. Onneksi tämäntapaiset ilmiöt ovat ohimeneviä.

Ohimenevä, mutta kiusallinen ilmiö on kevättalvella myös ulosteiden syönti. Aina sen joku keksii ja melkein välittömästi muut seuraavat perässä. Ulosteiden ajoittainen syöminen perustuu siis pitkälle matkimiseen. Joskus himo jäätyneiden kokkareiden perään on niin suuri, ettei mikään kielto pure ja koirat on pakko jaloitella taluttimessa, ellei halua ylimääräistä tavaraa matoilleen. Taluttimessa tarpeiden teko on totta kai muutenkin jokaiselle koiralle opetettava, mutta neljän-viiden koiran erikseen jaloittelussa meneekin sitten tunti. Onneksi on aikaa, sillä kiire ole vielä päässyt yllättämään.

Nautitaan keväästä!

Kerimäellä 28. maaliskuuta 2010

Juha Herttuainen