KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (Veto Mars-lehti 5/2009)

Pohjoisen reissulla

Jo traditioksi muodostunut syysreissuni pohjoiseen on edennyt Kuopion, Iisalmen ja Oulun kautta Rovaniemelle. Tänään jatkan vielä Taivalkoskelle, jossa osallistun Pohjois-Suomen opaskoirakerhon järjestämälle patikalle. Reissun tarkoitus on tavata pohjoisen opaskoirankäyttäjiä ja Opaskoirakoulun pentujen hoitoperheitä.

Kuopiossa ja Oulussa olen jo tavannut Opaskoirakoulun hoitoperheitä pentuineen. Tänään kokoontuvat Lapin alueella olevien pentujen hoitajat tänne Rovaniemelle. Tilaisuuteen osallistuvat myös kaikki Rovaniemen opaskoirankäyttäjät. Viisi henkilöä koirineen saapuu puoliltapäivin Lapin Näkövammaisten toimistolle, kaukaisin hoitoperhe Kilpisjärveltä saakka. Yhteensä kahdeksan pentua tapaan matkani varrella. Neuvon hoitoäippiä käytännön ongelmissa ja jalostusta varten muodostan mielikuvaa pentujen luonteista ja käyttäytymisestä, mistä taas raportoin Opaskoirakoulun pentukouluvastaavalle, Sari Sinerkarille. Säännöllisesti olen käynyt myös Itä-Suomen alueella pitämässä pentukoulua. Seuraavat kohteet ovat Heinävesi ja Joensuun seutu ja ennen joulua vielä Imatran-Lappeenrannan pennut.

Eilen kokoonnuimme kauppakeskus Zeppelinissä Kempeleessä yhdessä kahden hoitoperheen kanssa. Harjoittelimme 6-12 kuukautta vanhojen pentujen kanssa liikkumista portaissa ja tasanteilla sekä pentujen hallintaa taluttimessa. Lopuksi menimme kahville. Hienosti oikein opaskoiran valjaissa olevat pennut kahvilassa käyttäytyivät ja irrottivat hymyn monen kauppakeskuksen asiakkaan suupieliin. Haukiputaalla, Kellon kylässä, tapasin kolmikuisen risteytyspennun äippineen ja hyvin oli sielläkin homma lähtenyt käyntiin. Tänään jatkamme samaan malliin Rovaniemellä.

Oulun seudun hoitoperheet ottivat puheeksi Opaskoirat-alueilla olleen keskustelun koirien terveydenhoitokurssista. He olisivat halukkaita matkustamaan vaikka Rovaniemelle yhdessä pentujensa ja opaskoirankäyttäjien kanssa saamaan oppia koirien terveydenhuollosta. Samalla tulisi harjoitettua sosiaalista kanssakäyntiä muiden hoitoäippien ja opaskoiranäkkäreiden kanssa, mikä on mielestäni kannatettava ajatus. Möllikisojen tapaan yhteistyö opaskoira- ja äippäkerhon kesken ratkaisisi myös kyytipulmia.

On valitettavaa, että Valjaissa-lehden vuotuinen ilmestymistiheys vähennetään ensi vuonna kahteen numeroon ja levikkiäkin tietojeni mukaan supistetaan. Juuri, kun opaskoira-asioissa on haluttu ja päätetty panostaa tehokkaampaan tiedotukseen, sitä näkevien kohderyhmien osalta vähennetään. On myös esitetty, että Valjaissa-lehti voisi ilmestyä pelkästään netissä. Sieltä sitä ei kukaan lue, lehti pitää tulla lehtenä. Muun muassa Opaskoirakoulun hoitoperheille Valjaissa-lehti on erittäin tärkeä tiedon lähde, kuten myös muille koulun ja yhdistyksen yhteistyötahoille.

Tämän kirjoitussessioni jälkeen on vuorossa intervalliharjoitus mukana oleville oppilailleni Juicelle ja Jalolle. Eilen tein vastaavan Oulussa. Torinrannasta, jossa koiratkin nauttivat kaunista säästä ja ympäristöstä, kuljimme tavaratalojen ja monien mutkien kautta Rotuaarille ja edelleen lähelle rautatieasemaa, jossa oli jaloittelutauko. Sitten seurasi käsky: "Mennään takaisin!", ja lisäksi kysyvästi Juicelle: "Missähän se Jalo on?" ja vuorollaan Jalolle: "Missähän se Juice?" Koirat höristävät korviaan kuultuaan kaverin nimen ja ottavat suunnan autolle seuraten tulojälkiään. Olen huomannut, että nämä intervalliharjoitukset kannattaa mahdollisuuksien tehdä koirille täysin vieraassa ympäristössä. Ne piristävät koiria ja sitten ne ovat onnellisen rättiväsyneitä harjoitusten jälkeen. Vieraassa ympäristössä myös motivaatio on korkealla.

Opaskoiratapaamisen jälkeen suuntaan yhdessä monen vuosikymmenen aikana tutuksi tulleen Leena-ystäväni ja hänen koiransa Nipsun kanssa Taivalkoskelle. Ennen lähtöä laskemme varmaan koirat yhdessä juoksemaan Leenan pihaan. Matkalla juttelemme niitä näitä, luultavasti opaskoira-asioistakin, niin kuin tapanamme on.

Rovaniemellä 2. lokakuuta 2009

Syysterveisin,

Juha Herttuainen