Sattumuksia
Savonlinnan linja-autoaseman sisäpihalla on hyvä tehdä koirille tottelevaisuusharjoituksia. Tila on lämmitetty ja riittävän avara. Muutama viikko sitten lähdin sieltä tottelevaisuusharjoituksista katuharjoituksiin kaupungille. Menin laiturialueen porttikongista ulos. Koira oli valjaissa ja toisessa kädessä minulla oli keppi. Linja-autoaseman baarista päin käveli mies ja reittimme kohtasivat kongin suulla. Sukeutui seuraavanlainen sananvaihto:
- Mitäs sokkii?, kysyi mies.
- Mitäs tässä, vastasin.
- Sie niät paremmin kun siula on tuo koira, mies jatkoi.
- Voihan sen niinkin sanoa, totesin.
- Perkeleen hurtta!, mies sanoi viuhtaisten kädellään ja jatkoi matkaansa purputtaen mennessään.
Viuhtaisun tarkoitus ei valjennut minulle. Liekö mies ollut mustasukkainen koiralle, vai mikä mätti.
Ratikkapysäkki Mäkelänkadulla, lähellä Iloista sikaa. Olin jaloittelemassa koiraa ratikkakiskojen ja ajoradan välissä. Touhujani seurasi pieni ryhmä katujen miehiä ajoradan toiselta puolelta.
- Hei sokea siellä, tiedätkö missä koirinesi olet? Se on vaarallinen paikka, koeta selvitä pois sieltä!
Olinkin jo jaloitellut koiran, siispä valjastin sen ja suunnistin nurmialueelta suojatielle. Suojatiellä otin suunnan ajoradan yli silloisen keskusliiton puolelle ja edelleen kohti Iloista sikaa, jonka kulmalle minulla oli auto pysäköitynä. Miehet seurasivat hiljaisina, ikään kuin ihmetellen aamurapuloissaan kulkuamme auton luo. Kehuin koiran ja riisuin sen valjaista, jonka jälkeen laitoin koiran häkkiin auton perään. Aloin kaivella auton avaimia taskusta.
- No nyt se piru meinaa lähteä autoa ajamaan!, kuului hämmästynyt ääni miesten ryhmästä.
Ehkäpä heille selvisi päivän mittaan asian oikea laita.
Edellä kerrotun kaltaisia tapauksia minulle on sattunut monia. Kerran Kallion kaupunginosassa rikollisen oloiset hörhöt luulivat koiraani huumekoiraksi ja pelkäsinkin jo vähän, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Onnelaa kehuttiin kerran mahtavaksi kuntoutuspaikaksi, kun näköni parani opaskoiran avulla Impivaaran ja parkkipaikan välillä niin hyväksi, että saatoin jatkaa matkaani auton ratissa.
Veto Mars-lehden lukijoille ja myöskin koirille oikein rauhallista joulunaikaa.
Juha Herttuainen