Tottista ja tolpanhakua
Jälleen on uusien koirien luovutus meneillään Onnelassa. Kurssia edelsi tuttu tunne, mitenkähän mahtaa onnistua koirien kanssa. Minulla on kaksi kurssilaista, jotenka tekemistä riittää, kun molemmat ovat liikkuvia miehiä.
Vapaa-aika menee neiti Felisian kanssa. Felisia on nyt 14-viikkoinen pentu, joka jäi minulle edellisessä Veto Marsissa kertomastani pentueesta. Felisia on oikein reipas opaskoiran alku, ei pelkää oikeastaan mitään ja erittäin helppo käsitellä. Se on vilkas luonteeltaan ja leikkii paljon ihan itsekseen. Leikkikaluja ovat vinkulelut, tennispallot ja suuri muovinen limsapullo. Pahaa Felisia ei ole tehnyt juuri ollenkaan, mitä nyt yhden vieraan kengännauhan katkaisi ja taisi siinä mennä saman tien kepin narukin poikki.
Onnelassa on sama meininki kuin ennenkin syksykursseilla. Piha on jäässä, kuhmurainen ja polanteilla. Kurssilaiset joutuvat keskittämään kaiken tarmonsa pystyssä pysymiseen. Onneksi koirat ovat valjaissa rauhallisia. Muutenkin on koirien suhteen parempi tilanne, koska ne luovutetaan 2-3 kuukautta vanhempina kuin ennen eli ne ovat huomattavasti aikuisempia.
Onnelan tienmutkaan asetettu merkkitolppa on ollut etsiskelyn kohteena, useimmiten se on löytynyt mutta on se ollut myös hukassa. Tolppa toimii kiintopisteenä mentäessä porttitien jalkakäytävälle ja vastaavasti takaisin tullessa mennään tolpan kautta Viertolaan menevän tien syrjään. Tolpan haetuttaminen koiralla on samalla käskyharjoittelua, vaikka se ehkä välillä tuntuu turhauttavalta.
Päivittäin harjoitellaan myös tottelevaisuutta. Tottelevaisuus on erittäin tärkeä osa opaskoiran koulutuksesta. On kiva, että koira tottelee myös silloin kun se ei opasta. Sitä paitsi koira tykkää tottelevaisuuden opettamisesta. Sitähän ei tarvitse harjoittaa kuin muutama minuutti kerrallaan ja koulutuksen jälkeen koira pääsee vapaaksi.
Olen huvikseni miettinyt, miten Felisia-neiti mahtaisi omaksua opaskoiran taitoja, jos sen kytkisi lyhyellä remmillä koulutettavan koiran pantaan. Samalla tulisi liikutettua kaksi koiraa. Täytyy ihan kokeilla.
Omasta puolestani toivotan Veto Mars-lehden lukijoille rauhallista joulun aikaa.
Juha Herttuainen