KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (Veto Mars-lehti 4/2005)

Kouluttajalla olivat koirat vähissä kevätkurssien jälkeen. Oli tyhjä olo, kun ei ollut minkäänlaista karvaturria ulkoilutettavana koko kesänä. Toisaalta se vapautti paremmin osallistumaan täydennyskoulutuskursseille ja tekemään kotikoulutusreissuja. Tänä vuonna onkin peräti neljä neljän päivän kurssia ja niille osallistunut väki on tähän mennessä ollut tyytyväinen. Olen miettinyt, olisiko mahdollista järjestää vielä enemmän muutaman päivän mittaisia tuettuja opaskoiraleirejä, joihin voisi osallistua kuka tahansa koirakko ja niissä saisi esimerkiksi peesareiden toimesta liikkumisen ohjausta. Kannattanee panna harkintaan.

Heinäkuun lopulla järjestettiin Tampereella kahden päivän mittainen peesareiden koulutustilaisuus. Se oli suunnattu ns. aktiivipeesareille, joita tuli paikalle runsaat kymmenkunta. Ohjelmassa oli seuraavaa:
- Opaskoirakoulutuksen nykytilanne. Sanat ja merkkikieli. (Juha Herttuainen)
- Keskustelua aiheesta: peesarin ja koirakon välinen yhteistyö. (Juha Herttuainen)
- Diabetes (Leena Kokkonen)
- Syntymäsokean liikkuminen ja hahmotusvaikeudet. Näkövammaisen kohtaaminen. Blindismit. (Marianne Tenhami)
- Peesarina toimiminen kursseilla ja eri tapahtumissa. (Juha Herttuainen)
- Keskustelua aiheesta: peesaaminen ja kohdatut ongelmatilanteet. (Juha Herttuainen)
- Opaskoirakokeet. (Juha Herttuainen)
- Uuden reitin opettaminen. Simulaatiolasit. (Eeva Sorkkila)
- Hygienia peesarin näkökulmasta. (Elvi Kurri)
- Koirankäyttäjän odotukset peesarin suhteen. (Marianne Tenhami)
- Palautekeskustelu.

Koulutustilaisuus koettiin hyödylliseksi. Vaikka peesarit olivat ns. ”kokeneempaa” joukkoa, varmaan moni sai esimerkiksi Mariannen esityksistä paljon uutta irti. Mielenkiintoista oli myös simulaatiolasien avulla ja täysin sokkona kulkeminen.

Tällä kertaa emme harrastaneet ollenkaan koirakoiden perässä kulkua. Mariannen lisäksi paikalla oli toinenkin koirankäyttäjä Janne Silas, joka toi ansiokkaasti tilaisuuteen näkövammaistietoutta omasta näkökulmastaan. Eeva Sorkkila (toimintaterapeutti, liikkumistaidon ohjaaja) ja Leena Koskinen (Diabeteskeskuksesta) ammattilaisina pitivät erittäin hyvät esitykset.

Toivon, että vastaavaa koulutusta pystytään järjestämään myös tulevina vuosina. Pienempi-muotoisenahan peesarikoulutusta järjestetään viikonloppukurssien yhteydessä, seuraavan kerran Turussa lokakuun lopussa. Kuitenkin peesareiden paras peruskouluttaja on se opaskoirankäyttäjä, jonka kanssa hän tekee yhteistyötä. Koirankäyttäjä päättää, mitä tehdään ja yhteistyössä koetetaan tekemiset sovittaa. On huomioitava myös, että toimitaan ”samalla tasolla”, vaikka koirankäyttäjä onkin pomo.

Olen kokenut ehdottoman tärkeäksi opaskoirankäyttäjien osallistumisen kaikkiin heitä koskeviin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, kuten myös päätöksentekoon opaskoirankäyttöön liittyvissä asioissa. Tässä salaseurojen maassa ei enempää kannata tietoa pimittää, koska näkövammainen jää muutenkin tiedonsaannissa aina paitsioon. Siispä yhteistyössä kehitettäköön myös peesareiden ja koirakkojen välistä kanssakäyntiä.

Juha Herttuainen