KOIRAMAISTA ELÄMÄÄ (Veto Mars-lehti 2/2008)
Pari viikkoa sitten vietti Opaskoirayhdistys 60-vuotisjuhlaansa. Itselläni on ollut kunnia olla kolme kertaa juhlimassa pyöreitä vuosia täyttävää opaskoirankäyttäjien omaa yhdistystä. Yhdistyksen historiikkia varten kertasin toimintakertomuksista ja muista kirjallisista lähteistä vähän menneitä. Toiminta on ollut tehokasta ja ajoittain myös värikästä. Kukaan ei ole enää kertomassa alkuvaiheista, jolloin yhdistys suoritti tehokasta varainhankintaa. Silloin arpajaisten ja muiden keräysten yhteydessä käsiteltiin suuriakin summia, mutta ilmeisesti kunnialla rahojen kanssa loppujen lopuksi selvittiin. Erikoista oli, että arpajaispalkinnoille ei aina löytynyt lunastajia. Mm. Miljoona-arpajaisten Moskwits-henkilöauto jäi lunastamatta. Yhdistyksen hallitus joutui siinä yhteydessä ojentamaan yhtä jäsenistään, joka oli ottanut Mossen omaan käyttöönsä. Mosse pyydettiin palauttamaan Kampissa sijainneeseen autotalliin, jotta se voitaisiin vielä myydä ehjänä ja mahdollisimman hyvään hintaan.
Ehdin tutustua
yhdistyksen kolmanteen puheenjohtajaan Olavi Marteliukseen. Mieleeni jäi kuva
hyvin jämäkästä herrasta. Samoin myös yhdistyksen seuraavat puheenjohtajat
Pekka Mäkelä, Ari Suutarla ja Anneli Salminen ovat jämäkästi hoitaneet
opaskoirankäyttäjien järjestön asioita. Monta kauaskantoista ja viisasta
päätöstä on heidän johdollaan tehty. Nyt on sitten Markku Vuorisen vuoro jatkaa
siitä, mihin Anneli pitkän puheenjohtajakautensa päätti. Onnea matkaan!
Talvi on mennyt koiranpentuja hoitaessa. Onhan se tervetullutta vaihtelua
kouluttamiselle ja mieleen on palautunut aika, jolloin Mäkkylän koululla tuli
hoidettua eräskin pentue. Olenkin ehdottanut, että saisin jatkossa hoitaa aina
silloin tällöin jonkun pentueen. Näitä Felisian pentuja seuratessa olen
huomannut, kuinka hyvin niiden luonteita voi jo muutaman tunnin ikäisestä
arvioida. Vertaankin omia muistiinpanojani sitten aikanaan soveltuvuustesteissä
tehtyihin arvioihin. Ainakin itsensä Felisian sisarusten kohdalla arvioni
pitivät suunnilleen kutinsa. Felisiahan varttui siskoineen ja veljineen
pentukautensa täällä minun luona.
On hauska myös seurata, miten emä opettaa pentujaan. Muutama pentu on ajoittain aika villi ja käy surutta jopa emänsä kimppuun. Felisia ei vähästä hermostu, mutta joskus sekin antaa takaisin lennättämällä pennun mukkelismakkelis nurkkaan. Sitten se menee ojentamaan pentua puremalla sitä niskasta ja pistämällä sen tassulla lattiaa vasten. Mielenkiintoista on myös, kuinka Felisia hoitaa heikompia pentujaan kirputtamalla. Liekö se jonkinlaista lihashierontaa, ehkäpä niin.
Eilen, kun pennut
täyttivät kuusi viikkoa, tutustuimme ensi kertaa lumeen. Oli leuto päivä ja
saatoimme käydä pari kertaa ulkona. Lumi ei aiheuttanut mitään hämminkiä.
Pennut huomasivat heti, että lumeen on hyvä tehdä tarpeensa. Uskon, että ei
tule olemaan vaikeuksia sisäsiisteyden opettamisessa. Heti alusta lähtien
pennut ovat muutenkin pitäneet pesänsä siistinä ja käyneet vessassa
sanomalehtien päällä.
Juha Herttuainen